lauantai 28. helmikuuta 2015

25 asiaa minusta


Askelmat jäällä
 


1. Olen 45-vuotias ja asun samassa talossa kuin 15-vuotiaana. Nuoruudenkotini jäi isän kuoleman jälkeen meidän perheellemme.

2. Olen myös samassa työpaikassa kuin 15-vuotiaana (apua!). Eri hommissa tosin :-) silloin oli kesätöissä lähettinä. Tässä välissä olen kyllä ollut muualla töissä yli 20 vuotta.

3. Tykkään enemmän suolaisista kuin makeista herkuista.

4. En välitä kynsilakoista juurikaan, läpikuultavia käytän joskus, useimmiten kuitenkin olen ihan ilman.

5. Olen käyttänyt piilolinssejä lähes päivittäin 15-vuotiaasta asti (ei hitsi, miksi tuo ikä nyt kummittelee?), eikä mitään ongelmaa ole vieläkään. Silmälääkärikin vahvisti asian ihan vastikään.

6. Harrastin lukioikäisenä taekwondoa ja minulla on siitä vihreä vyö.

7. En ole koskaan syönyt silliä, enkä syö.

8. Olen vähän introvertti. Tai joskus aika paljonkin. Nykyään kuitenkin vähemmän kuin ennen.

9. Minulle on tärkeää, että ikkunasta näkyy kaunis maisema. En haluaisi asua niin, että tuijotan vastapäistä kerrostaloa.


Kuvattu olohuoneen ikkunasta 15.2.2015

10. En voi nukkua ilman korvatulppia enää ollenkaan, niihin on tullut riippuvuus. En vaikka olisi hiirenhiljaista.

11. Yleensä jaksan keskittyä leffojen katseluun vai elokuvateatterissa. Viime viikonloppuna katsoin kaksi pitkää leffaa kotona ja molemmat kokonaan. To-del-la harvinaista.

12. Pesen hiukseni joka aamu. Muuten päivä ei lähde käyntiin. Pojallani on sama juttu.

13. Kuuntelen tosi harvoin musiikkia. Autossa sitä mitä radiosta tulee, joskus harvoin keittiössäkin on radio päällä. Kotimainen musiikki on kuitenkin suosikki.

14. Koulussa pidin eniten kielistä ja matematiikasta. Inhosin reaaliaineita, kuten historiaa ja uskontoa. Vieläkään en välitä erityisesti historiallisista romaaneista. Poikkeuksiakin on, viime kesän Urajärven kartanovierailun jälkeen luin kirjoja kiehtovasta kartanon historiasta.

15. Haluaisin punaisen mummonmökin kesäpaikakseni. Viljelisin pihalla yrttejä ja muuta syötävää.

16. Haaveilen matkoista. Listan kärkipäässä Lontoo ja Nevada. Nevada siksi, etten ole koskaan palannut sinne vaihto-oppilasvuoteni jälkeen. Jos nyt joku sattui tuota haaveilukohteen valintaa ihmettelemään.

17.  En ole kovin järjestelmällinen. Näkisittepä vaatekaappini versus mieheni vaatekaapin. Omaani joudun järjestelemään vähän väliä, että pysyy edes jotenkin vaatteet pinoissa. Mies järjesteli kun muutettiin 1,5 v sitten ja edelleen ne pinot on kuin viivottimella vedetyt.

18. Voisin olla kotona aina pyjamanhousuissa. Nytkin olen, valkoharmaaruudullisissa flanellisissa.

19. Kevään ensimmäiset auringonsäteet ovat muuten ihania, mutta migreenikkona minulle liian kirkkaita. Pakko kääntää kaihtimia kiinni. Olen muutenkin enemmän syksyihmisiä. Keväässä parasta on luonnon herääminen.

20. Lempipaikkani koko maailmassa on erään Turun saariston saaren avomeren puoleiset kalliot käkkyrämäntyineen ja meren loiskeineen. Aurinkoisella hellesäällä :-)

21. Haluaisin osata laulaa, mutta en osaa. En kyllä koskaan laulakaan. Kouluaikojen laulukokeet veivät siitä ilon. Olen harkinnut sellaista laulutaidottomien ryhmää.

22. Olen kiinnostunut ruokavaliosta/ravinnosta ja sen vaikutuksesta terveyteen. Kaikenlaisia kokeiluja olen tehnyt, viimeisimpänä gluteeniton 6 viikon jakso vuodenvaihteen aikoihin ensisijaisesti testatakseni onko sillä vaikutusta migreeneihini. Ei suuremmin ollut, valitettavasti. Enkä yhtään laihtunutkaan, edes vahingossa.

23. Arvostan suvaitsevaisuutta.

24. Olen sekä koira- että kissaihminen. Kissa olisi kiva, mutta poika on kovasti allerginen. Ja koirahan jo talossa onkin.

25. Minua on aina luultu ikäistäni vanhemmaksi. Kun olin 23, joku kysyi oletko jo kolmekymmentä täyttänyt, heh, silloin ei paljoa naurattanut! Tavoitteenani voisikin olla kääntää tilanne päälaelleen tuonne eläkeikään mennessä :-)

Piti tehdä 30 asiaa, mutta jäi 25:een. Alkuperäinen haaste olisi ollut 100. Huh. Eiköhän nämä riitä, kiitos jos jaksoitte lukea loppuun asti vaikka kuvia ei ollut montaa. Tässä vielä pari:


Korianteri meets basilika

Naururyppyjä(kin) riittää!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Elämäni ensimmäinen raakakakku, punaherukka-vadelmatäytteellä

Hankimme viime viikolla pitkän harkinnan jälkeen tehokkaamman blenderin. Sen innoittamana päätin vihdoin kokeilla raakakakun tekemistä, nyt tehot riittäisivät pähkinöiden käsittelyynkin. Sain taannoin ystävältäni kirjan, Maria Lönnqvistin Raakaleipurin parhaat kakut. Sen ohjeista valitsin Marja-juustokakun ohjeen.


Marjakakun halusin tehdä ennen kaikkea siksi, että pakastin on pullollaan erilaisia marjoja, joille ei aina meinaa löytyä käyttöä. Mansikat, mustikat, vadelmat ja mustaherukat menevät sellaisenaan vaikkapa jogurtin kanssa tai smoothieissa, mutta punaherukat ja puolukat tuppaavat jäämään vuosikertamarjoiksi. Siksipä tähän pääsivätkin punaherukat, tosin vadelmilla höystettynä.  Oman pihan punaherukkapensaista yksi tekee hervottoman suuria marjoja, oikein hämmästyin taas kun pakastimesta ne löysin.


 
Ensin kuitenkin tehdään pohja, joka koostui erilaisista pähkinöistä ja taateleista. Laitoin manteleita, pekaanipähkinöitä ja saksanpähkinöitä. Alkuperäisessä ohjeessa oli vain kahta ensimmäistä, mutta pekaanit olivat niin vähissä että korvasin osan saksanpähkinöillä.
 
 

Pähkinät jauhoksi, sekaan muutama taateli. Sitten tahmeahko seos painellaan leivinpaperin päälle irtopohjavuokaan. Paperin virittelin ohjeen mukaan pohjan ja reunan väliin.



 
Seuraavaksi täytteen kimppuun. Liotetut cashew-pähkinät, marjat, sulatettu kaakaovoi, hunaja, sitruunamehu, ripaus vaniljajauhetta ja suolaa blenderiin, sekoitus tasaiseksi sileäksi seokseksi. Täyte pohjan päälle, koko systeemi pakastimeen reiluksi tunniksi ja ta-daa, valmis!
 
 
 
Hyvä tuli! Mutta tosi tuhtia tavaraahan tämä on. Pikku pala riittää. Hyvä ehkä välipalana, ravitsevaa ja terveellistä, mutta tosiaankin tuhtia, en keksi parempaa termiä tähän. En ole vielä oikein täysin päässyt sisään tähän raakakakkuiluun, mutta nyt on kuitenkin ensimmäinen kokeilu itse tekien takana. Ei hullumpaa! Oletteko te kokeilleet itse valmistaa raakakakkuja?
 
 
 
Tarkempi ohje löytyy kirjasta Raakaleipurin parhaat kakut, Maria Lönnqvist.  

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Keittiökuvia ja remonttimuisteloa

Kun aloimme suunnitella keittiötä remonttikohteeseemme, noudatteli ensimmäinen suunnitelma alkuperäisen keittiön päälinjoja. Keittiön ja ruokailutilan välisen seinän poistamista mietimme, jotta tila hieman avartuisi. Uusi keittiömme oli jo piirretty kun apunamme ollut ihana arkkitehti heitti ilmoille ajatuksen, että miksi ette poistaisi myös toista väliseinää, tulisi upean avara keittiö, auki myös olohuoneeseen päin. Hmm. Sillä seinällä oli lähes kaikki kaapistot, minne ne sitten laitettaisiin? Emme kuitenkaan päässeet eroon ajatuksesta ja niinpä käännyimme uudelleen keittiösuunnittelijan puoleen, piirtäisitkö meille uuden keittiön. Taitava suunnittelija teki työtä käskettyä ja saimme kuin saimmekin järkevän suunnitelman, vaikka seinäpinta-alaa olikin hyvin niukasti.

 
Alla olevassa kuvassa takan hormi vasemmalla, johon kiinnittyy ei saareke vaan niemeke. Induktioliesi ja laatikostoja, joissa meillä mm. paistinpannut, kattilat, muoviastiat, mausteet, kodinkoneita ja ruokatarvikkeitakin. Tuon korkeamman, valkoisen tason takana, olohuoneen puolella on läpinäkymättömillä valkoisilla lasiovilla varustetut astiakaapit. Pöytätasot ovat laminaattia, hieman harmahtavan ruskeaa. Antavat mielestäni kivasti lämpöä muutoin valkoiseen keittiöön. Liesituuletin on hankittu mutta asentamatta. Se on ns. kattomalli, eli "lättänä" korkealla katossa. Halusimme mahdollisimman näkymättömän mallin. Laitan kuvia kunhan se on paikoillaan.
 


Kylmälaitteeksi valitsimme Festivo-kylmiöpakastimen 120 cm leveänä. Leveämpi osa on jääkaappi, kapeampi pakastin. Vasen alalaatikko on vihanneksia varten ja oikea ns. nollalaatikko, jossa säilytämme esim. kala-tai lihatuotteita jääkaapin sijaan. Myös pakastimesta otetut marjat pysyvät nollalaatikossa mukavan kohmeisina pitkään. Alkuvaiheessa meillä oli tuon Festivon kanssa ongelmia, se valutti vettä lattialle. En tiedä oliko kyseessä tyyppivika vai meille sattunut maanantaikappale, mutta Festivon huolto hoiti asian tyylikkäästi ja vaihtoi jonkun osan, olisiko ollut lauhdutin tms. suurempitehoiseksi ja sen jälkeen ongelmaa ei enää ole ollut. Ainut miinuspuoli on jonkinasteinen äänekkyys, mutta siihenkin on jo korva tottunut. Muutoin olemme olleet oikein tyytyväisiä.



Uuni ja mikro sijaitsevat saman ikkunaseinän vasemmassa laidassa. Alalaatikostoja täälläkin, joissa lautasia, kulhoja ja suurin osa kuivaruokatarvikkeista.





 
Toinen ikkunaseinä olikin sitten varattu tiskipöydälle ja niille ainoille mahdollisille yläkaapeille. Astianpesukone on kalusteoven takana oikealla. Erityisen tyytyväinen olen mustaan altaaseen ja välitilan laattavalintaan. Alempana tarkempaa kuvaa siitä.
 
 
Välitilan laatta on Laattapisteestä hankittu. Siinä saumat ovat melko näkymättömät. Kuva ei kerro kaikkea, mutta osa kuvioinnista on mattapintaista ja osa hieman kiiltävää. Laatta on myös oikeasti ihan valkoinen, osin hieman harmaata. Kuvassa näyttää keltaiselta, mutta se johtuu valon puutteesta. Pidän laatasta todella paljon.
 



Tässä kuvassa laminaattitason väri tulee oikeanlaisena näkyviin:

 
 
 
Miltäs nämä tuoksuvat?

Näihin kuviin ja tunnelmiin, leppoisaa sunnuntaita <3

lauantai 7. helmikuuta 2015

Porkkana-inkivääri-veriappelsiinimehulla päivä käyntiin


Tänä aamuna, hyvien yöunien (pitkästä aikaa) ja reippaan metsälenkin jälkeen tuntui hyvältä ajatukselta kuoria muutama porkkana, pala inkivääriä ja pari italialaista Moro-veriappelsiinia, heivata ne mehulinkoon ja surauttaa mehuksi. Veriappelsiini on nyt sesongissa!

Veriappelsiinit toki kuorin ennen mehun tekoa.
 
Aikaa kului kokonaista muutama minuutti kuvauksineen päivineen ja upean syvän oranssinen mehu oli valmista.  Sopii heti nautittavaksi.  
 

Veriappelsiini on punaisten hapahkojen appelsiinilajikkeiden yhteisnimitys. Tavallisimmat lajikkeet ovat sanguinello, tarocco ja moro. Veriappelsiini on tavallista appelsiinia pienempi. Lajikkeet jaotellaan puoli-, täys- ja tummaveriappelsiineihin.

Punaisen värinsä hedelmä saa muun muassa lykopeenista ja antosyaanista, joka on yleinen pigmentti kasveissa ja hedelmissä.

Veriappelsiini sisältää runsaasti C-vitamiinia.
Lähde: Wikipedia

Linkki Satokausikalenterin Parasta juuri nyt -juttuun veriappelsiineista.

 
Yksi kuva vielä aamulenkiltä. Pieni koira ja isoja puita luonnonsuojelualueella. Kännykällä räpsäisty, siis laatu niin ja näin.
 
 
Pirteää helmikuista lauantaita!