tiistai 27. tammikuuta 2015

Miten niin arkista hyvää?

Kun mietin nimeä blogille, mietin sitä tosi pitkään. Aina kun keksin mielestäni hyvän nimen, hetken kuluttua se alkoi kuulostaa joko kliseiselle tai tylsälle tai liian samanlaiselle kuin muillakin. Tuskallista. Eipä tämäkään nimi nyt mikään kummoinen lopulta ole, mutta kuvaa se ainakin tämän hetkistä tahtotilaani melko hyvin.

Mitä sitten tarkoitan tällä Arkista Hyvää - ajatuksella? Haluaisin elää arkea, joka on hyvää, sillä lailla arkisen hyvää. Ei välttämättä mitään ihmeellistä ja upeaa, mutta sellaista ettei mikään isosti purista mieltä eikä kiristä pinnaa. Eikä se muuten ihan helppoa aina ole. Tahtotila siis vasta. Wannabe arjenhandlaaja, that's me.

Vaatimatonta kauneutta
 
Haluaisin tehdä hyvää, terveellistä, ravitsevaa ja vieläpä kohtuuhintaista ruokaa perheelle arkena. Meitä on tässä uusperheessä viisi, joista kaksi kasvissyöjää, yksi joka kaipaa lisää massaa, ja lisäksi me vanhemmat, joilla sitä massaa on jo hieman enemmän kuin tarpeeksi. Nimittäin on täällä muutakin nautittu kuin punajuurimehua ja ananasta :-) Nämä kun ottaa huomioon ja yrittäisi selviytyä niin ettei tarvitse kokata montaa ruokaa, on meikäläisen mielikuvitus vaan koetuksella. Ei se mahdotonta ole, mutta ideat on välillä aika vähissä. Onneksi blogeista löytyy hurjasti reseptejä ja joskus vaan toistamme samoja, hyväksi havaittuja ruokalajeja. Sellaisia arkisen hyviä ruokia. Niin kuin muutkin perheet.  

Tässä vähän vähemmän kevyt ruoka

Olemme asuneet 1,5 vuotta talossamme, jossa remontti on edelleen kesken. Talon sisäpuolella on melkein valmista, mutta ei ihan. Liesituuletin puuttuu, katto-ja lattialistat puuttuu. On ollut aika luonnetta kasvattavaa sopeutua siihen, että loppua ei näy. Mutta - valmista on kuitenkin paljon enemmän. Kun oppii omalla katseellaankin rajaamaan kuten kameralla, vain silmää miellyttäviä juttuja, pärjää ihan hyvin. Ja kun muistelee mistä tilanteesta lähdettiin, on muutos ollut huikea. Ja nyt kun latasin tuon alla olevan kuvan, niin naurattaa jo ihan tämä nykytilanteen "keskeneräisyys". Tässä homma ehkä pahimmillaan. Kaikki paitsi ulkoseinät ja takka purettu. Uudet viemäriputket tulossa. Mutta katsokaa mikä ihana pikkuinen kaivuri <3


2012 marraskuu

Että kun joku kysyy mitä kuuluu, niin toivoisin voivani vastata, että ihan sellaista arkista hyvää vaan! Ei suuria huolia, ei suruja ja harmeja, juuri nyt ainakaan. Ja miettikääpä, jos kaikki se mitä arkeen nyt kuuluu, otettaisiin pois, niin valtava surkuhan siinä tulisi. Nautitaan siis näistä arvokkaista hetkistä. 
 
Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa. — Japanilainen sananlasku

6 kommenttia:

  1. Olen kans niin sitä mieltä, että arki on ihmisen parasta aikaa :). Just sellanen ei-mikään-ihmeellinen, vaan ihan tavallisen hyvä. Että jos voi kysyjän "Mitä kuuluu?"-kysymykseen vastata, että "Ei mitään ihmeellistä", niin silloin on asiat mallillaan.

    Ja voi pientä kaivuria, joka näyttää olevan melkoisen suuren urakan edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nyt sen vasta tässä iässä alkaa tajuta, että ihan hyvä kun ei ole mitään ihmeellistä. Aiemmin se olisi tuntunut vain äärettömän tylsältä. Pikku kaivuri oli huippu, tyhjensi hiekat hihnalle ja levitti sorat tilalle. Ja kuvittele, se oli niin pieni, että mahtui tulemaan ovesta sisään :-)

      Poista
  2. Oi että kirjoitit hyvin ja kauniisti. Arki on parasta ja jos miettii taaksepäin, niin sieltähän ne rakkaimmat muistotkin ovat syntyneet arjen ihmeellisistä hetkistä.

    Painit niin samojen asioiden kanssa, ruokapolitiikka on hankalaa, kaikki syövät hieman eri sapuskoja. Tarviikohan siihen suostua, no heikko näköjään olen ja en itsekään tykkäisi syödä juuri mitä eteen aina laitetaan vaan aina on erilaisia mielitekoja.

    Teille tulossa uudet viemäriputket, siitä haluan kuulla lisää. Ainoa asia mikä meillä uusimatta.

    Ihanaa viikonloppua Maarit <3

    Ja ai niin mielestäni blogisi nimi on loistava, kuten Maaritinkin. Nimeesi kiteytyy kaikki, koko elämä mutta kovin positiviisella tavalla. Ja se myös erottuu joukosta.

    Arvaas vaan hävettääkö meikäläisen blogin nimi aina kun sitä kysytään tai se nimikyltti... Silloin aina toivon, että miksi en keksinyt fiksumpaa nimeä... Se nimen keksiminen oli himskatin vaikea homma. Kaksi vuotta sitä pyörittelin vaikka henkinen valmius blogia lähteä kirjoittamaan jo oli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Ei kun me uusittiin viemäriputket jo ajat sitten silloin remontin alkuvaiheessa :-) sieltä ajoilta tuo kuva.

      Sulla on hieno nimi blogille. Sellainen suora ja rehellinen ja kaunistelematon, hauska myös. Oikein hyvä, mun mielestä voit olla siitä ylpeä :-)

      Kivaa viikonvaihdetta sulle Tiia :-)

      Poista
  3. Heippa Maarit!
    Elämässä on kuitenkin enemmän arkea kuin juhlaa, niin silloin on hyvä kun arki on elämässä parasta aikaa :)
    No joo mulla on melko tietyt ruoat mitä tälle porukalle teen, laatikkoruoat on parhaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Marika S :-) ja kiitos kommentista. Kiva että olet löytänyt tiesi tänne. Niin, sitä arkea kyllä riittää ja hyvän arjen lisäksi välillä varmasti vähän haasteellistakin itse kullakin (ainakin mulla). Mutta onneksi pääsääntöisesti hyvää ja omasta asenteestahan se suurimmaksi osaksi on kiinni.

      Laatikkoruoat on tosiaankin loistavia, yleensä helppoja ja edullisia. Tulevat uunissa ihan itsekseen. Muistaisi vaan aina sen etukäteen, eikä vasta pahimman nälän hetkellä :-)

      Poista