tiistai 27. tammikuuta 2015

Miten niin arkista hyvää?

Kun mietin nimeä blogille, mietin sitä tosi pitkään. Aina kun keksin mielestäni hyvän nimen, hetken kuluttua se alkoi kuulostaa joko kliseiselle tai tylsälle tai liian samanlaiselle kuin muillakin. Tuskallista. Eipä tämäkään nimi nyt mikään kummoinen lopulta ole, mutta kuvaa se ainakin tämän hetkistä tahtotilaani melko hyvin.

Mitä sitten tarkoitan tällä Arkista Hyvää - ajatuksella? Haluaisin elää arkea, joka on hyvää, sillä lailla arkisen hyvää. Ei välttämättä mitään ihmeellistä ja upeaa, mutta sellaista ettei mikään isosti purista mieltä eikä kiristä pinnaa. Eikä se muuten ihan helppoa aina ole. Tahtotila siis vasta. Wannabe arjenhandlaaja, that's me.

Vaatimatonta kauneutta
 
Haluaisin tehdä hyvää, terveellistä, ravitsevaa ja vieläpä kohtuuhintaista ruokaa perheelle arkena. Meitä on tässä uusperheessä viisi, joista kaksi kasvissyöjää, yksi joka kaipaa lisää massaa, ja lisäksi me vanhemmat, joilla sitä massaa on jo hieman enemmän kuin tarpeeksi. Nimittäin on täällä muutakin nautittu kuin punajuurimehua ja ananasta :-) Nämä kun ottaa huomioon ja yrittäisi selviytyä niin ettei tarvitse kokata montaa ruokaa, on meikäläisen mielikuvitus vaan koetuksella. Ei se mahdotonta ole, mutta ideat on välillä aika vähissä. Onneksi blogeista löytyy hurjasti reseptejä ja joskus vaan toistamme samoja, hyväksi havaittuja ruokalajeja. Sellaisia arkisen hyviä ruokia. Niin kuin muutkin perheet.  

Tässä vähän vähemmän kevyt ruoka

Olemme asuneet 1,5 vuotta talossamme, jossa remontti on edelleen kesken. Talon sisäpuolella on melkein valmista, mutta ei ihan. Liesituuletin puuttuu, katto-ja lattialistat puuttuu. On ollut aika luonnetta kasvattavaa sopeutua siihen, että loppua ei näy. Mutta - valmista on kuitenkin paljon enemmän. Kun oppii omalla katseellaankin rajaamaan kuten kameralla, vain silmää miellyttäviä juttuja, pärjää ihan hyvin. Ja kun muistelee mistä tilanteesta lähdettiin, on muutos ollut huikea. Ja nyt kun latasin tuon alla olevan kuvan, niin naurattaa jo ihan tämä nykytilanteen "keskeneräisyys". Tässä homma ehkä pahimmillaan. Kaikki paitsi ulkoseinät ja takka purettu. Uudet viemäriputket tulossa. Mutta katsokaa mikä ihana pikkuinen kaivuri <3


2012 marraskuu

Että kun joku kysyy mitä kuuluu, niin toivoisin voivani vastata, että ihan sellaista arkista hyvää vaan! Ei suuria huolia, ei suruja ja harmeja, juuri nyt ainakaan. Ja miettikääpä, jos kaikki se mitä arkeen nyt kuuluu, otettaisiin pois, niin valtava surkuhan siinä tulisi. Nautitaan siis näistä arvokkaista hetkistä. 
 
Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa. — Japanilainen sananlasku

lauantai 24. tammikuuta 2015

Herkullinen tuore ananas


Olen pikkuhiljaa alkanut kiinnittää huomiota siihen, että miettisin ruokakaupassa enemmän sitä, mikä kasvis tai hedelmä on juuri nyt sesongissa. Ja tietysti pyrkisin entistä enemmän hankkimaan näitä juuri parhaimmillaan ja edullisimmillaan olevia herkkuja.




Nyt on mm. tuoreen ananaksen aika! Ananas on tähän aikaan vuodesta edullista ja ihan valtavan hyvää. Satokausikalenterin mukaan hinta on viime aikoina ollut jopa vain n. euron kilolta. Ehkä pari euroa muistikuvani mukaan omassa lähikaupassani. Olen hankkinut tänä talvena tätä herkkua aika säännöllisesti. Sitä on mennyt tuoremehuksi mehulingolla, marjojen joukossa smoothiessa ja ennen kaikkea ihan pilkottuna sellaisenaan. Testasin myös samaisen sivuston hauskaa Makea Munakas -reseptiä juurikin ananaksesta tehtynä. Jaan reseptin sanasta sanaan tässä:

Makea ananasmunakas

- Paista kourallinen tuoreita ananaslohkoja 2-3 ruokalusikallisessa kookosöljyä, kunnes ne hieman pehmenevät.
- Lisää pannulle 0,5 – 1 desiä kaurahiutaleita sekä pari ruokalusikallista hunajaa. Karamellisoi kaurahiutaleet ja ananaspalat.
- Lisää 2 – 4 kananmunaa (yksi kananmuna sisältää proteiinia n. 8 grammaa) ja paista kypsiksi.
- Kaada annos lautaselle ja mausta ripauksella kanelia. Makeuta tarvittaessa hunajalla.
- Lisukkeeksi sopii esimerkiksi yksi kiivi ja puolikas appelsiini.
Kiivin ja appelsiinin lisäksi annoksen lisukkeiksi sopivat kotimaiset pakastemarjat tai granaattiomena

Alkuperäinen juttu ja resepti löytyy täältä: http://www.satokausikalenteri.fi/news/36/miksi-munakkaan-pitaisi-olla-suolainen

Omassa versiossani oli vain n. ruokalusikallinen kaurahiutaleita eikä lainkaan hunajaa. Päälle pakastemustikoita ja aijai oli muuten hyvää. Makeaa, muttei ylimakeaa.

Kaupassa olen oppinut valitsemaan kypsän ananaksen niin, että nykäisen hiukan keskimmäisiä lehtiä ja jos lehti tuntuu irtoavan helposti, on kyseessä kypsä yksilö. Tämän kikan luin jostain viime talvena. Toimii takuuvarmasti.

Aamusmoothie. Lopputulos ei ehkä pärjäisi smoothieiden kauneuskilpailuissa.

 
Ananas sisältää runsaasti A-, B-, ja C-vitamiineja ja mangaania. Ananaksen bromelaiini-entsyymi hajottaa proteiineja ja edistää siten ruuansulatusta. Ja hedelmän diureettisen vaikutuksen kaikki varmaankin tietävätkin...

Ei kuitenkaan niin paljon hyvää etteikö jotain huonoakin. Ananaksen viljelyyn liittyy mm. ympäristöön ja olosuhteisiin, työntekijöiden oltaviin jne. kohdistuvia ongelmia. Jos haluat valita eettisemmän vaihtoehdon, suosi Reilun kaupan ananasta.

Mikä on sinun ananasherkkusi? Ja tiesitkö muuten, että ananas ei kasva puussa :-)

Kuva Flickr/Cliff



















Lähteet: www.satokausikalenteri.fi, wikipedia, Kuluttaja-lehti 8/2010

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kodin väreistä ja pari sanaa puudelista


Blogeissa on viime viikkoina saanut ihastella sisustuskuvia värihaasteen muodossa. Valitse kodistasi viisi väriä ja esittele ne viitenä eri päivänä. Mietin itsekseni, että jos tällaisen haasteen saisin, mitkähän värit valitsisin. Hieman kauhistuin kun tajusin, että meillä voisi esitellä vain valkoisen, mustan, ruskean ja ehkä harmaan. Ja sitten viimeisin varmaan olisi "joku muu", yksittäiset pilkahdukset muita värejä, koska niitä ei kovin paljoa meillä tällä hetkellä näy. Miten tylsää toisaalta, mutta toisaalta aika rauhoittavaa ja siitähän on sitten helppo väriskaalaa laajentaa.  



Kun remontoimme taloamme, meni käytännössä kaikki uusiksi. Avautui mahdollisuus tehdä sisustuksesta aivan oman näköisensä. Mielessäni näin sellaisen harmonisen ja pehmeän, hieman romanttisen ja kotoisan tyylin. Maanläheisiä värejä, seesteinen tunnelma. Kun pääsimme lopulta sisustusvaiheeseen asti, maku olikin muuttunut. Huomasin itsellenikin yllätyksekseni valitsevani musta-valkoista ja modernia, jota halusin yhdistellä vanhojen kauniiden esineiden kanssa.



Metrin seinänpätkällä Marimekon Kivet-tapetti,
Ilmari Tapiovaaran Pirkka-jakkara

Baarikaappina toimiva mummilta peritty antiikkikaappi kurkistelee yllätys-yllätys mustavalkoisen ruokailutilan seinän kulman takaa. Tämä tapetti on vaan niin mahtava! Ei liian hempeä vaan vähän karu. Voisin katsella tätä loputtomin.



Cole & Son Cow Parsley -tapetti
Mies on joskus vitsaillut, että koiramme onneksi se on musta väriltään ja sopii siis sisustukseen. Tämä ihastuttava puudelineiti on kyllä aikamoinen pakkaus. Niin kuin monilla muillakin, on koira tärkeä osa perhettämme. Vaikka sanotaan, ettei eläimiä saisi inhimillistää, on se hankalaa koiran kanssa, joka esimerkiksi tulee halaamaan aamulla. Ja halii muutenkin. Mutta vain kotiväkeä ja mummia. Muut ihmiset ovatkin sitten luultavimmin vihollisia, joita pitää haukkua ja kovaa. Ja kauan. Riippuu vähän kuinka kauan ketäkin. Jotkut pääsevät vähällä, jotkut saavat saman epäluuloisen kohtelun kerta toisensa jälkeen.


Lurps lurps, kieli ulkona. Matto Anno Jalpaikka

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Donna, Donsu, Dompertti, Donna-Petteri (tämä on puolivirallinen, sillä trimmaajan ajanvarauskirjassa se mainitaan joka kerta). Riekku-Petteri.



Heitä lammasta mamma, jooko?



Lisää mustavalkoista ja hei onhan tuossa punaistakin!

 
Ripaus romantiikkaa
 
Värihaasteesta voi lukea lisää esim. Tiia-pikkuserkkuni blogista Minäkö keski-ikäinen? ,linkistä pääset aiheen ensimmäiseen postaukseen.

Rentoa sunnuntaita <3

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Punajuurta mehulinkoon

Ostin viime syksyn runsaan omenasadon innoittamana mehulingon. Omenatuoremehua syntyikin kiitettävästi, mutta nyt lingon kanssa ollaan elelty hiljaiseloa muutama kuukausi. Kaivoin sen esiin kuitenkin kellarin kätköistä, sillä nythän on mitä parhain aika tiristellä lisävitamiineja mehujen muodossa.

















Punajuuri on yksi niistä juureksista, joita en oikein ole koskaan osannut käyttää enkä itse erityisesti välitä se hieman multaan vivahtavasta mausta. Jostain syystä ostin taannoin kuitenkin niitä ison pussillisen, olisiko ollut syynä edullinen hinta, 0,90 eur kilo jos en ihan väärin muista. Sillä hetkellä varmasti tuumailin, että kehittelen perheen kasvissyöjille hyviä arkiruokia - ideoista kun on kuitenkin aina pulaa. Tähän mennessä olen kerran lisännyt niitä varovasti uunijuuresten joukkoon, ja kyllähän ne kaupaksi menivät, joskaan eivät mitään hurraa-huutoja aiheuttaneet.

Pussi kuitenkin minua tuijottaa jääkaapissa vaativasti aina kun sinne kurkin. Päätin sitten testata miten tuo punajuuri uppoaisi mehuun. Hillitysti pilkoin vain yhden punajuuren seuranaan pari pikkuista omenaa, tuoretta ananasta ja pala inkivääriä. Että se maku ei tulisi liian voimakkaasti läpi.



Suraus vaan ja mehu on valmista! Eikä yhtään hullumpaa. Maistuu miedosti punajuurikin, mutta ananas ja omena tuovat kirpeyttä ja inkivääri hieman potkua. Ja ainakin kaunista kuin mikä. Eikös sitä sanota, että kaikkia värejä tulisi syödä?
 

















 
Miten te käytätte punajuurta? Entä teettekö mehuja? Kaikki vinkit ovat tervetulleita. Itselläni on Philips Viva Collection HR1855/30 mehulinko, ostettu Prismasta viime syksynä. Taisi olla tarjouksessa, hinta oli mielestäni alta satasen. Nyt Prisman sivuilla 119,-.
 
Mukavaa pakkaspäivän jatkoa ja tervetuloa uusiksi lukijoiksi Annukka, Lady of The Mess ja Johanna! Olen ihan ilosta mykkyrällä <3 

lauantai 10. tammikuuta 2015

Kaunis luonto, hyvä mieli

 
Aina kun vaan mahdollista, suuntaan metsään. Eli valoisana hetkenä silloin kun koira kaipaa ulkoilua. Kai metsään meno olisi mahdollista muulloinkin, mutta eipäs nyt liioitella.

Tänään auringonvalo ei meitä hellinyt, mutta nappasin kameran aamukävelylle mukaan siitä huolimatta.





perjantai 9. tammikuuta 2015

Aktiivisuusranneke - turhake vai hyödyllinen kapine?

Kirjoitin joulupukille aktiivisuusrannekkeesta ja kuinka ollakaan, aattona paketista paljastui Fitbit Charge -merkkinen ranneke. Olen nyt käyttänyt tuotetta reilut kaksi viikkoa ja kokemukset ovat pääsääntöisesti ihan jees.


Melkein tavoitteessa!















Fitbit mittaa askelmäärän ja oletusarvoinen tavoite on 10.000 askelta päivässä. Näin koiranomistajana tuo tavoite täyttyy yllättävänkin helposti, kunhan vaan itse käy ainakin pari kertaa päivässä kävelylenkillä. Mutta mutta, ihan joka päivä se ei ole minullakaan täyttynyt. Ja tavoitteen voi toki itse määrittää suuremmaksikin.


Totuus askelista.




Askelmäärän lisäksi laite kertoo kilometrit, kulutetut kalorit, erittäin aktiiviset minuutit, ja mikä mielenkiintoisinta, unen määrän. Jotkut aktiivisuusmittarit osaavat kertoa oliko uni syvää vai kevyttä, mutta tämä kertoo vain olitko unessa, levoton vai hereillä.
 
Aika levotonta unta.
 
100 % totuutta ei tämäkään kerro. Öinä, jolloin olen nukkunut huonosti eikä uni ole tullut, mutta olen ollut liiemmin veuhtomatta, näyttää kuin olisin nukkunut ihan rauhallisesti. Nukkumaanmenon ja heräämisen laite kyllä rekisteröi vallan hienosti.
 
No onko tästä rannekkeesta ollut sitten iloa eli onko liikkuminen ja aktiivisuus lisääntynyt? Ehkä hieman kyllä! Ainakin näin aluksi. Ja unimäärät ainakin tulee katsottua päivittäin. Ehkä tämä on kiva meille, joiden liikkuminen ei ole riittävää ja pientä motivointia tarvitaan.
 
Ensi yöksi toivon pii...itkää tummansinistä viivaa tuohon unikäppyrään.
 
Kivaa perjantai-iltaa!
 
 
 
 

tiistai 6. tammikuuta 2015

I love my sauna!

Saunamme on remontoitu osana koko talon järkälemäisen suurta remonttiprojektia. Projekti jatkuu edelleen, mutta saunan osalta valmista on ollut jo ainakin puolitoista vuotta.

Seiniin valitsimme sormipaneelia, jonka värisävyksi halusimme tummahkon harmaan, ei kuitenkaan ihan mustaa. Harmaan sävy sekoitettiin Supi Saunasuojaan värisävyistä Poro ja Piki, jotka löytyvät Tikkurilan Valtti -kuullotteet ja puuöljyt -värikartasta. Sävy osui nappiin ensi yrittämällä. Purkin kanteen on kirjoitettu 2 poroa, 1 piki, 1,25 vesi. Siinä siis resepti.

Lauteet ja selkänojat teetimme mittojen mukaan. Käsittelimme ne kuitenkin itse Liberonin petsillä, sävy Mustanharmaa. Seinien ja lauteiden sävyt istuvat nätisti yhteen, lauteet ovat aavistuksen verran tummemmat.


Kiuas Harvian Kivi, saunanovi JELD-WEN Oksa valkoinen (saatavilla tällä hetkellä ilmeisesti vain mustana).

Meillä saunaa lämmitetään useita kertoja viikossa, ainakin näin talvella. Joskus vapaapäivinä lämpiää aamu- tai päiväsauna, se vasta ihana ylellisyys onkin.

Leppoisaa loppiaista!



Tästä se lähtee!

Ensimmäinen postaus, vähänkö jännää! Vuoden vaihtuessa on hyvä vähän tuulettaa ajatuksiaan ja tekemisiään. Minulle se tarkoitti askelta blogien lukemisesta myös itse jakamaan ajatuksiani.
 
Kirjoittelen kivoista arkisista jutuista ja tietysti asioista, jotka ovat itseäni lähellä. Kodista, remontista, höpsöstä koirasta ja hyvän olon tavoittelusta noin niin kuin esimerkiksi.
 
Tervetuloa sinulle ensimmäinen lukija - luultavasti sukulainen :-) Toivottavasti viihdyt. Ja toivottavasti saadaan meille seuraa.
 
Perheen puudeli tarkkana.
 
Mukavaa päivää!