torstai 13. elokuuta 2015

Arkeen paluuta ja linssi-kukkakaalipöperöä

Heissan! Arki on täällä taas, ainakin joillain tässäkin perheessä. Itselläni opintovapaa vielä jatkuu hetken aikaa, mutta pian se on minunkin opeteltava takaisin "ihmisten tavoille". Nyt on elämä meinaan mennyt siihen, että aamupäivät menee ihmetellessä ja rauhallisuudesta nauttien, jos ei mitään erityistä menoa ole, ja illansuussa vasta pääsen vauhtiin tuossa opiskeluhommassa ja sitten saatan nakuttaa iltamyöhään sitä vielä koneella. Ja mikäs sen ihanampaa kuin saada tehdä asiat omassa rytmissä. 
Suloinen partasuu ilta-auringossa

Tänään meillä kokattiin mitä-kaapista-löytyy periaatteella melkoisen herkullista kasvisruokaa. Tuli nimittäin päivällä puheeksi että kaapit pullottaa kaikenlaista kummaa, mitä ei tule käytettyä kovin usein. Yksi niistä oli linssit, joita en oikein koskaan ole osannut käytttää. Googlailin reseptejä ja sitten törmäsin Ellit -keskustelupalstalla reseptiin, jota hieman muokkailin omaan makuun sopivammaksi. Tässä muokattu versio (toivottavasti muistan kaiken, kun meni vähän hatusta vetäen):

Linssi-kukkakaalicurry

2 rkl öljyä
chilijauhetta
currya
kurkumaa
1 sipuli pilkottuna
3-4 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 pieni kukkakaali
3 porkkanaa
4 -5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
150 g punaisia linssejä (pika)
1-2 tl inkivääritahnaa
loraus kookosmaitoa

Ensin kuumennetaan öljy ja freesataan chili, curry ja kurkuma kattilassa. Sitten lisätään valkosipuli ja sipuli. Kuullota hetken aikaa, lisää sitten kukkakaalit ja porkkana pilkottuina, pyörittele hetki. Lisää vesi ja liemikuutio sekä inkivääritahna. Keitä n. 15 minuuttia. Lisää linssit ja anna hautua vielä 5 min. Lopuksi lurautin vielä mukaan vähän kookosmaitoa, kun jääkaapissa oli avonainen purkki ja kiehautin vielä hetken, se pyöristi makua sopivasti.


Käytin GoGreenin punaisia pikalinssejä, jotka tosiaan kypsyvät 5 minuutissa. Lisukkeena oli sattumoisin GoGreenin quinoaa, joka on ravinteikas, proteiinipitoinen, hyvin sulava ja myöskin gluteeniton vaihtoehto vaikkapa riisille. Ja tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaikka siltä alkaa melkein kuulostaakin :-) Niin, ja kuvamateriaalia on melko naftisti, kun vasta keksin kirjoittaa tästä kun ruoka oli jo syöty. Onneksi sitä vähän jäi, niin sain kuvan valmiista tuotoksesta. 


Aurinkoista loppuviikkoa ja kiva jos löysitte tänne, vaikka postauksia onkin tullut hyvin harvakseltaan. Olisin superiloinen, jos jättäisitte kommenttikenttään terveisenne <3

-Maarit

lauantai 16. toukokuuta 2015

Uuden arkirytmin opettelua

Toukokuu toi toivotun muutoksen meikäläisen kuvioihin. Jäin pois töistä opintovapaalle viimeistelemään opintojani, jotka siis keskeytyivät jo niin kauan sitten, etten edes kehtaa sanoa. Opintovapaan aikana on tarkoitus siis opiskella itsenäisesti, saada aikaiseksi gradua ja jossain kohden, kuitenkin toivon mukaan tänä vuonna, valmistua KTM:ksi. Jota ennen tosin pitää valmistua kandiksi ja tehdä siis myös kanditutkielma.  Tuo itsenäisesti opiskelu on tietysti sekä ihanaa että kamalaa, ainakin kamalan vaikeaa. Kun olisi niin paljon kaikkea muutakin kivaa tekemistä.


Ennen "vapaan" alkua, siinteli mielessäni ajatus siitä, että voisin tässä samalla keskittyä myös hieman enemmän omaan itseeni ja hyvinvointiini. Kun ei ole pakottavia aikatauluja, voisin aamuisin heräillä omaan tahtiini, siitä terveellisen aamupalan jälkeen vaikkapa käydä aamupäivällä järjestettävällä jumppatunnilla, ja siitä sitten kirjastoon ahkeroimaan työni pariin. Ja sieltä sitten hyvillä mielin kotiin.  
Ei kai tää niin vakavaa ole, selfiekollaasi ihan vaan huvin vuoksi.
Näin kahden viikon kokemuksen jälkeen voin kertoa, että olen onnistunut tuon kaavan mukaan tasan kerran. Muut päivät olen kyllä istunut koneen äärellä, istunut sekä kirjastossa että kotona, saanut selkäni siihen kuntoon että jumppaan meno on vaihtunut hierojakäynneiksi + särkylääkekuuriksi. Ja onko opinnäyte edennyt? Tekstin synnyttäminen on vaikeaa, mutta lukenut olen paljon, aihe on kyllä (omasta mielestäni) mielenkiintoinen. Ja niin, täytyyhän mun oikeasti ensin lukea ja paneutua aiheeseen eikä vain alkaa kirjoittaa tyhjästä. Eiks niin?


Positiivista hämmennystä on aiheuttanut myös opiskelijahintainen lounas kirjaston ravintolassa. Kun nyt virallisesti opiskelijana vilautin sitä kuuluisaa opiskelijakorttia ensimmäistä kertaa, lounaan hinnaksi ilmeni 2,10 €, jolla sai herkullista kasviskeittoa, salaattipöydän antimineen + leipävalikoimineen. Olin kyllä iloisesti yllättynyt! Ns. normaali lounas kustansi sitten toisella kertaa 2,60 €. Hienoa, sanon minä!


On tähän kahteen viikkoon mahtunut pikku lomakin jo, piipahdimme miehen kanssa kahden Barcelonassa :-) Mikä ihana paikka! Kunhan saan kuvat käytyä läpi, jaan muutamat parhaat hetket kanssanne.


Eräs daami on onnellinen, kun mamma on enemmän kotona.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Hurmaavat, vanhat astiat

Olen ollut onnekas, vanhoja kauniita astioita on ajautunut meille sieltä täältä ja tuolta. En ole tainnut yhtäkään ostaa itse, niitä on vaan tullut. Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Purkutalo ja pari jäämistöä, tämän kotitalonkin jemmat.  Kaikkea ei ole voinut säästää, vain ne parhaimmat joko käyttökelpoisuudeltaan tai ihan vain kauneudeltaan.


Keskellä Arabian Sointu-kahvikupit

Käyn harvakseltaan kirppiksillä ja silloin tähyilen täydennystä astioihin, joita monia on minulla vain yksittäiskappaleina, mutta kirppissilmäni on kovin kehittymätön. Varmasti niitä on, en vain huomaa enkä koskaan lähde varta vasten metsästämään niitä. Uskon, että ne kyllä tulevat vastaan, kun on sopiva hetki.

 
Näitä yllä olevien kuvien kaunokaisia, Arabian kahvi- ja teekuppeja, säilytän kaapin uumenissa eivätkä ne ole oikein arkikäyttöön sopivia. Sen sijaan useat ruokalautaset ovat päässeet ihan jokapäiväiseen käyttöön. Tässä esimerkiksi myös Arabiaa, vasemmalla Kekri ja oikealla Heini-sarjan ruokalautasia. Ovat sellaista keskikokoa eli pienehköjä mutta käteviä juuri arkiruokalautasiksi. 




Juomalaseista meille löysi tiensä myös nämä ihanan-kauheat, voimakkaan vihreät Riihimäen lasin Kara-lasit. Alkuun ne olivat mielestäni niin rumat, että ovat jo aika hienot. Mutta niin vaan aika on tehnyt tehtävänsä ja olen nyt kovasti niihin tykästynyt. Takana uudempia Iittalan Kartio-laseja, nämä ovat ihan parhaita. Sielläkin on pari vanhaa löytöä seassa, hiekka ja turkoosi, joista en ole varma ovatko samaa sarjaa vai jotain sinnepäin. Mutta viis siitä, sopivat hyvin joukkoon.


 
 
Nyt alkoikin tehdä mieli kirppiskierrokselle... Kivaa viikonloppua, nauttikaa auringosta!

lauantai 28. helmikuuta 2015

25 asiaa minusta


Askelmat jäällä
 


1. Olen 45-vuotias ja asun samassa talossa kuin 15-vuotiaana. Nuoruudenkotini jäi isän kuoleman jälkeen meidän perheellemme.

2. Olen myös samassa työpaikassa kuin 15-vuotiaana (apua!). Eri hommissa tosin :-) silloin oli kesätöissä lähettinä. Tässä välissä olen kyllä ollut muualla töissä yli 20 vuotta.

3. Tykkään enemmän suolaisista kuin makeista herkuista.

4. En välitä kynsilakoista juurikaan, läpikuultavia käytän joskus, useimmiten kuitenkin olen ihan ilman.

5. Olen käyttänyt piilolinssejä lähes päivittäin 15-vuotiaasta asti (ei hitsi, miksi tuo ikä nyt kummittelee?), eikä mitään ongelmaa ole vieläkään. Silmälääkärikin vahvisti asian ihan vastikään.

6. Harrastin lukioikäisenä taekwondoa ja minulla on siitä vihreä vyö.

7. En ole koskaan syönyt silliä, enkä syö.

8. Olen vähän introvertti. Tai joskus aika paljonkin. Nykyään kuitenkin vähemmän kuin ennen.

9. Minulle on tärkeää, että ikkunasta näkyy kaunis maisema. En haluaisi asua niin, että tuijotan vastapäistä kerrostaloa.


Kuvattu olohuoneen ikkunasta 15.2.2015

10. En voi nukkua ilman korvatulppia enää ollenkaan, niihin on tullut riippuvuus. En vaikka olisi hiirenhiljaista.

11. Yleensä jaksan keskittyä leffojen katseluun vai elokuvateatterissa. Viime viikonloppuna katsoin kaksi pitkää leffaa kotona ja molemmat kokonaan. To-del-la harvinaista.

12. Pesen hiukseni joka aamu. Muuten päivä ei lähde käyntiin. Pojallani on sama juttu.

13. Kuuntelen tosi harvoin musiikkia. Autossa sitä mitä radiosta tulee, joskus harvoin keittiössäkin on radio päällä. Kotimainen musiikki on kuitenkin suosikki.

14. Koulussa pidin eniten kielistä ja matematiikasta. Inhosin reaaliaineita, kuten historiaa ja uskontoa. Vieläkään en välitä erityisesti historiallisista romaaneista. Poikkeuksiakin on, viime kesän Urajärven kartanovierailun jälkeen luin kirjoja kiehtovasta kartanon historiasta.

15. Haluaisin punaisen mummonmökin kesäpaikakseni. Viljelisin pihalla yrttejä ja muuta syötävää.

16. Haaveilen matkoista. Listan kärkipäässä Lontoo ja Nevada. Nevada siksi, etten ole koskaan palannut sinne vaihto-oppilasvuoteni jälkeen. Jos nyt joku sattui tuota haaveilukohteen valintaa ihmettelemään.

17.  En ole kovin järjestelmällinen. Näkisittepä vaatekaappini versus mieheni vaatekaapin. Omaani joudun järjestelemään vähän väliä, että pysyy edes jotenkin vaatteet pinoissa. Mies järjesteli kun muutettiin 1,5 v sitten ja edelleen ne pinot on kuin viivottimella vedetyt.

18. Voisin olla kotona aina pyjamanhousuissa. Nytkin olen, valkoharmaaruudullisissa flanellisissa.

19. Kevään ensimmäiset auringonsäteet ovat muuten ihania, mutta migreenikkona minulle liian kirkkaita. Pakko kääntää kaihtimia kiinni. Olen muutenkin enemmän syksyihmisiä. Keväässä parasta on luonnon herääminen.

20. Lempipaikkani koko maailmassa on erään Turun saariston saaren avomeren puoleiset kalliot käkkyrämäntyineen ja meren loiskeineen. Aurinkoisella hellesäällä :-)

21. Haluaisin osata laulaa, mutta en osaa. En kyllä koskaan laulakaan. Kouluaikojen laulukokeet veivät siitä ilon. Olen harkinnut sellaista laulutaidottomien ryhmää.

22. Olen kiinnostunut ruokavaliosta/ravinnosta ja sen vaikutuksesta terveyteen. Kaikenlaisia kokeiluja olen tehnyt, viimeisimpänä gluteeniton 6 viikon jakso vuodenvaihteen aikoihin ensisijaisesti testatakseni onko sillä vaikutusta migreeneihini. Ei suuremmin ollut, valitettavasti. Enkä yhtään laihtunutkaan, edes vahingossa.

23. Arvostan suvaitsevaisuutta.

24. Olen sekä koira- että kissaihminen. Kissa olisi kiva, mutta poika on kovasti allerginen. Ja koirahan jo talossa onkin.

25. Minua on aina luultu ikäistäni vanhemmaksi. Kun olin 23, joku kysyi oletko jo kolmekymmentä täyttänyt, heh, silloin ei paljoa naurattanut! Tavoitteenani voisikin olla kääntää tilanne päälaelleen tuonne eläkeikään mennessä :-)

Piti tehdä 30 asiaa, mutta jäi 25:een. Alkuperäinen haaste olisi ollut 100. Huh. Eiköhän nämä riitä, kiitos jos jaksoitte lukea loppuun asti vaikka kuvia ei ollut montaa. Tässä vielä pari:


Korianteri meets basilika

Naururyppyjä(kin) riittää!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Elämäni ensimmäinen raakakakku, punaherukka-vadelmatäytteellä

Hankimme viime viikolla pitkän harkinnan jälkeen tehokkaamman blenderin. Sen innoittamana päätin vihdoin kokeilla raakakakun tekemistä, nyt tehot riittäisivät pähkinöiden käsittelyynkin. Sain taannoin ystävältäni kirjan, Maria Lönnqvistin Raakaleipurin parhaat kakut. Sen ohjeista valitsin Marja-juustokakun ohjeen.


Marjakakun halusin tehdä ennen kaikkea siksi, että pakastin on pullollaan erilaisia marjoja, joille ei aina meinaa löytyä käyttöä. Mansikat, mustikat, vadelmat ja mustaherukat menevät sellaisenaan vaikkapa jogurtin kanssa tai smoothieissa, mutta punaherukat ja puolukat tuppaavat jäämään vuosikertamarjoiksi. Siksipä tähän pääsivätkin punaherukat, tosin vadelmilla höystettynä.  Oman pihan punaherukkapensaista yksi tekee hervottoman suuria marjoja, oikein hämmästyin taas kun pakastimesta ne löysin.


 
Ensin kuitenkin tehdään pohja, joka koostui erilaisista pähkinöistä ja taateleista. Laitoin manteleita, pekaanipähkinöitä ja saksanpähkinöitä. Alkuperäisessä ohjeessa oli vain kahta ensimmäistä, mutta pekaanit olivat niin vähissä että korvasin osan saksanpähkinöillä.
 
 

Pähkinät jauhoksi, sekaan muutama taateli. Sitten tahmeahko seos painellaan leivinpaperin päälle irtopohjavuokaan. Paperin virittelin ohjeen mukaan pohjan ja reunan väliin.



 
Seuraavaksi täytteen kimppuun. Liotetut cashew-pähkinät, marjat, sulatettu kaakaovoi, hunaja, sitruunamehu, ripaus vaniljajauhetta ja suolaa blenderiin, sekoitus tasaiseksi sileäksi seokseksi. Täyte pohjan päälle, koko systeemi pakastimeen reiluksi tunniksi ja ta-daa, valmis!
 
 
 
Hyvä tuli! Mutta tosi tuhtia tavaraahan tämä on. Pikku pala riittää. Hyvä ehkä välipalana, ravitsevaa ja terveellistä, mutta tosiaankin tuhtia, en keksi parempaa termiä tähän. En ole vielä oikein täysin päässyt sisään tähän raakakakkuiluun, mutta nyt on kuitenkin ensimmäinen kokeilu itse tekien takana. Ei hullumpaa! Oletteko te kokeilleet itse valmistaa raakakakkuja?
 
 
 
Tarkempi ohje löytyy kirjasta Raakaleipurin parhaat kakut, Maria Lönnqvist.  

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Keittiökuvia ja remonttimuisteloa

Kun aloimme suunnitella keittiötä remonttikohteeseemme, noudatteli ensimmäinen suunnitelma alkuperäisen keittiön päälinjoja. Keittiön ja ruokailutilan välisen seinän poistamista mietimme, jotta tila hieman avartuisi. Uusi keittiömme oli jo piirretty kun apunamme ollut ihana arkkitehti heitti ilmoille ajatuksen, että miksi ette poistaisi myös toista väliseinää, tulisi upean avara keittiö, auki myös olohuoneeseen päin. Hmm. Sillä seinällä oli lähes kaikki kaapistot, minne ne sitten laitettaisiin? Emme kuitenkaan päässeet eroon ajatuksesta ja niinpä käännyimme uudelleen keittiösuunnittelijan puoleen, piirtäisitkö meille uuden keittiön. Taitava suunnittelija teki työtä käskettyä ja saimme kuin saimmekin järkevän suunnitelman, vaikka seinäpinta-alaa olikin hyvin niukasti.

 
Alla olevassa kuvassa takan hormi vasemmalla, johon kiinnittyy ei saareke vaan niemeke. Induktioliesi ja laatikostoja, joissa meillä mm. paistinpannut, kattilat, muoviastiat, mausteet, kodinkoneita ja ruokatarvikkeitakin. Tuon korkeamman, valkoisen tason takana, olohuoneen puolella on läpinäkymättömillä valkoisilla lasiovilla varustetut astiakaapit. Pöytätasot ovat laminaattia, hieman harmahtavan ruskeaa. Antavat mielestäni kivasti lämpöä muutoin valkoiseen keittiöön. Liesituuletin on hankittu mutta asentamatta. Se on ns. kattomalli, eli "lättänä" korkealla katossa. Halusimme mahdollisimman näkymättömän mallin. Laitan kuvia kunhan se on paikoillaan.
 


Kylmälaitteeksi valitsimme Festivo-kylmiöpakastimen 120 cm leveänä. Leveämpi osa on jääkaappi, kapeampi pakastin. Vasen alalaatikko on vihanneksia varten ja oikea ns. nollalaatikko, jossa säilytämme esim. kala-tai lihatuotteita jääkaapin sijaan. Myös pakastimesta otetut marjat pysyvät nollalaatikossa mukavan kohmeisina pitkään. Alkuvaiheessa meillä oli tuon Festivon kanssa ongelmia, se valutti vettä lattialle. En tiedä oliko kyseessä tyyppivika vai meille sattunut maanantaikappale, mutta Festivon huolto hoiti asian tyylikkäästi ja vaihtoi jonkun osan, olisiko ollut lauhdutin tms. suurempitehoiseksi ja sen jälkeen ongelmaa ei enää ole ollut. Ainut miinuspuoli on jonkinasteinen äänekkyys, mutta siihenkin on jo korva tottunut. Muutoin olemme olleet oikein tyytyväisiä.



Uuni ja mikro sijaitsevat saman ikkunaseinän vasemmassa laidassa. Alalaatikostoja täälläkin, joissa lautasia, kulhoja ja suurin osa kuivaruokatarvikkeista.





 
Toinen ikkunaseinä olikin sitten varattu tiskipöydälle ja niille ainoille mahdollisille yläkaapeille. Astianpesukone on kalusteoven takana oikealla. Erityisen tyytyväinen olen mustaan altaaseen ja välitilan laattavalintaan. Alempana tarkempaa kuvaa siitä.
 
 
Välitilan laatta on Laattapisteestä hankittu. Siinä saumat ovat melko näkymättömät. Kuva ei kerro kaikkea, mutta osa kuvioinnista on mattapintaista ja osa hieman kiiltävää. Laatta on myös oikeasti ihan valkoinen, osin hieman harmaata. Kuvassa näyttää keltaiselta, mutta se johtuu valon puutteesta. Pidän laatasta todella paljon.
 



Tässä kuvassa laminaattitason väri tulee oikeanlaisena näkyviin:

 
 
 
Miltäs nämä tuoksuvat?

Näihin kuviin ja tunnelmiin, leppoisaa sunnuntaita <3

lauantai 7. helmikuuta 2015

Porkkana-inkivääri-veriappelsiinimehulla päivä käyntiin


Tänä aamuna, hyvien yöunien (pitkästä aikaa) ja reippaan metsälenkin jälkeen tuntui hyvältä ajatukselta kuoria muutama porkkana, pala inkivääriä ja pari italialaista Moro-veriappelsiinia, heivata ne mehulinkoon ja surauttaa mehuksi. Veriappelsiini on nyt sesongissa!

Veriappelsiinit toki kuorin ennen mehun tekoa.
 
Aikaa kului kokonaista muutama minuutti kuvauksineen päivineen ja upean syvän oranssinen mehu oli valmista.  Sopii heti nautittavaksi.  
 

Veriappelsiini on punaisten hapahkojen appelsiinilajikkeiden yhteisnimitys. Tavallisimmat lajikkeet ovat sanguinello, tarocco ja moro. Veriappelsiini on tavallista appelsiinia pienempi. Lajikkeet jaotellaan puoli-, täys- ja tummaveriappelsiineihin.

Punaisen värinsä hedelmä saa muun muassa lykopeenista ja antosyaanista, joka on yleinen pigmentti kasveissa ja hedelmissä.

Veriappelsiini sisältää runsaasti C-vitamiinia.
Lähde: Wikipedia

Linkki Satokausikalenterin Parasta juuri nyt -juttuun veriappelsiineista.

 
Yksi kuva vielä aamulenkiltä. Pieni koira ja isoja puita luonnonsuojelualueella. Kännykällä räpsäisty, siis laatu niin ja näin.
 
 
Pirteää helmikuista lauantaita!

tiistai 27. tammikuuta 2015

Miten niin arkista hyvää?

Kun mietin nimeä blogille, mietin sitä tosi pitkään. Aina kun keksin mielestäni hyvän nimen, hetken kuluttua se alkoi kuulostaa joko kliseiselle tai tylsälle tai liian samanlaiselle kuin muillakin. Tuskallista. Eipä tämäkään nimi nyt mikään kummoinen lopulta ole, mutta kuvaa se ainakin tämän hetkistä tahtotilaani melko hyvin.

Mitä sitten tarkoitan tällä Arkista Hyvää - ajatuksella? Haluaisin elää arkea, joka on hyvää, sillä lailla arkisen hyvää. Ei välttämättä mitään ihmeellistä ja upeaa, mutta sellaista ettei mikään isosti purista mieltä eikä kiristä pinnaa. Eikä se muuten ihan helppoa aina ole. Tahtotila siis vasta. Wannabe arjenhandlaaja, that's me.

Vaatimatonta kauneutta
 
Haluaisin tehdä hyvää, terveellistä, ravitsevaa ja vieläpä kohtuuhintaista ruokaa perheelle arkena. Meitä on tässä uusperheessä viisi, joista kaksi kasvissyöjää, yksi joka kaipaa lisää massaa, ja lisäksi me vanhemmat, joilla sitä massaa on jo hieman enemmän kuin tarpeeksi. Nimittäin on täällä muutakin nautittu kuin punajuurimehua ja ananasta :-) Nämä kun ottaa huomioon ja yrittäisi selviytyä niin ettei tarvitse kokata montaa ruokaa, on meikäläisen mielikuvitus vaan koetuksella. Ei se mahdotonta ole, mutta ideat on välillä aika vähissä. Onneksi blogeista löytyy hurjasti reseptejä ja joskus vaan toistamme samoja, hyväksi havaittuja ruokalajeja. Sellaisia arkisen hyviä ruokia. Niin kuin muutkin perheet.  

Tässä vähän vähemmän kevyt ruoka

Olemme asuneet 1,5 vuotta talossamme, jossa remontti on edelleen kesken. Talon sisäpuolella on melkein valmista, mutta ei ihan. Liesituuletin puuttuu, katto-ja lattialistat puuttuu. On ollut aika luonnetta kasvattavaa sopeutua siihen, että loppua ei näy. Mutta - valmista on kuitenkin paljon enemmän. Kun oppii omalla katseellaankin rajaamaan kuten kameralla, vain silmää miellyttäviä juttuja, pärjää ihan hyvin. Ja kun muistelee mistä tilanteesta lähdettiin, on muutos ollut huikea. Ja nyt kun latasin tuon alla olevan kuvan, niin naurattaa jo ihan tämä nykytilanteen "keskeneräisyys". Tässä homma ehkä pahimmillaan. Kaikki paitsi ulkoseinät ja takka purettu. Uudet viemäriputket tulossa. Mutta katsokaa mikä ihana pikkuinen kaivuri <3


2012 marraskuu

Että kun joku kysyy mitä kuuluu, niin toivoisin voivani vastata, että ihan sellaista arkista hyvää vaan! Ei suuria huolia, ei suruja ja harmeja, juuri nyt ainakaan. Ja miettikääpä, jos kaikki se mitä arkeen nyt kuuluu, otettaisiin pois, niin valtava surkuhan siinä tulisi. Nautitaan siis näistä arvokkaista hetkistä. 
 
Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa. — Japanilainen sananlasku

lauantai 24. tammikuuta 2015

Herkullinen tuore ananas


Olen pikkuhiljaa alkanut kiinnittää huomiota siihen, että miettisin ruokakaupassa enemmän sitä, mikä kasvis tai hedelmä on juuri nyt sesongissa. Ja tietysti pyrkisin entistä enemmän hankkimaan näitä juuri parhaimmillaan ja edullisimmillaan olevia herkkuja.




Nyt on mm. tuoreen ananaksen aika! Ananas on tähän aikaan vuodesta edullista ja ihan valtavan hyvää. Satokausikalenterin mukaan hinta on viime aikoina ollut jopa vain n. euron kilolta. Ehkä pari euroa muistikuvani mukaan omassa lähikaupassani. Olen hankkinut tänä talvena tätä herkkua aika säännöllisesti. Sitä on mennyt tuoremehuksi mehulingolla, marjojen joukossa smoothiessa ja ennen kaikkea ihan pilkottuna sellaisenaan. Testasin myös samaisen sivuston hauskaa Makea Munakas -reseptiä juurikin ananaksesta tehtynä. Jaan reseptin sanasta sanaan tässä:

Makea ananasmunakas

- Paista kourallinen tuoreita ananaslohkoja 2-3 ruokalusikallisessa kookosöljyä, kunnes ne hieman pehmenevät.
- Lisää pannulle 0,5 – 1 desiä kaurahiutaleita sekä pari ruokalusikallista hunajaa. Karamellisoi kaurahiutaleet ja ananaspalat.
- Lisää 2 – 4 kananmunaa (yksi kananmuna sisältää proteiinia n. 8 grammaa) ja paista kypsiksi.
- Kaada annos lautaselle ja mausta ripauksella kanelia. Makeuta tarvittaessa hunajalla.
- Lisukkeeksi sopii esimerkiksi yksi kiivi ja puolikas appelsiini.
Kiivin ja appelsiinin lisäksi annoksen lisukkeiksi sopivat kotimaiset pakastemarjat tai granaattiomena

Alkuperäinen juttu ja resepti löytyy täältä: http://www.satokausikalenteri.fi/news/36/miksi-munakkaan-pitaisi-olla-suolainen

Omassa versiossani oli vain n. ruokalusikallinen kaurahiutaleita eikä lainkaan hunajaa. Päälle pakastemustikoita ja aijai oli muuten hyvää. Makeaa, muttei ylimakeaa.

Kaupassa olen oppinut valitsemaan kypsän ananaksen niin, että nykäisen hiukan keskimmäisiä lehtiä ja jos lehti tuntuu irtoavan helposti, on kyseessä kypsä yksilö. Tämän kikan luin jostain viime talvena. Toimii takuuvarmasti.

Aamusmoothie. Lopputulos ei ehkä pärjäisi smoothieiden kauneuskilpailuissa.

 
Ananas sisältää runsaasti A-, B-, ja C-vitamiineja ja mangaania. Ananaksen bromelaiini-entsyymi hajottaa proteiineja ja edistää siten ruuansulatusta. Ja hedelmän diureettisen vaikutuksen kaikki varmaankin tietävätkin...

Ei kuitenkaan niin paljon hyvää etteikö jotain huonoakin. Ananaksen viljelyyn liittyy mm. ympäristöön ja olosuhteisiin, työntekijöiden oltaviin jne. kohdistuvia ongelmia. Jos haluat valita eettisemmän vaihtoehdon, suosi Reilun kaupan ananasta.

Mikä on sinun ananasherkkusi? Ja tiesitkö muuten, että ananas ei kasva puussa :-)

Kuva Flickr/Cliff



















Lähteet: www.satokausikalenteri.fi, wikipedia, Kuluttaja-lehti 8/2010

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kodin väreistä ja pari sanaa puudelista


Blogeissa on viime viikkoina saanut ihastella sisustuskuvia värihaasteen muodossa. Valitse kodistasi viisi väriä ja esittele ne viitenä eri päivänä. Mietin itsekseni, että jos tällaisen haasteen saisin, mitkähän värit valitsisin. Hieman kauhistuin kun tajusin, että meillä voisi esitellä vain valkoisen, mustan, ruskean ja ehkä harmaan. Ja sitten viimeisin varmaan olisi "joku muu", yksittäiset pilkahdukset muita värejä, koska niitä ei kovin paljoa meillä tällä hetkellä näy. Miten tylsää toisaalta, mutta toisaalta aika rauhoittavaa ja siitähän on sitten helppo väriskaalaa laajentaa.  



Kun remontoimme taloamme, meni käytännössä kaikki uusiksi. Avautui mahdollisuus tehdä sisustuksesta aivan oman näköisensä. Mielessäni näin sellaisen harmonisen ja pehmeän, hieman romanttisen ja kotoisan tyylin. Maanläheisiä värejä, seesteinen tunnelma. Kun pääsimme lopulta sisustusvaiheeseen asti, maku olikin muuttunut. Huomasin itsellenikin yllätyksekseni valitsevani musta-valkoista ja modernia, jota halusin yhdistellä vanhojen kauniiden esineiden kanssa.



Metrin seinänpätkällä Marimekon Kivet-tapetti,
Ilmari Tapiovaaran Pirkka-jakkara

Baarikaappina toimiva mummilta peritty antiikkikaappi kurkistelee yllätys-yllätys mustavalkoisen ruokailutilan seinän kulman takaa. Tämä tapetti on vaan niin mahtava! Ei liian hempeä vaan vähän karu. Voisin katsella tätä loputtomin.



Cole & Son Cow Parsley -tapetti
Mies on joskus vitsaillut, että koiramme onneksi se on musta väriltään ja sopii siis sisustukseen. Tämä ihastuttava puudelineiti on kyllä aikamoinen pakkaus. Niin kuin monilla muillakin, on koira tärkeä osa perhettämme. Vaikka sanotaan, ettei eläimiä saisi inhimillistää, on se hankalaa koiran kanssa, joka esimerkiksi tulee halaamaan aamulla. Ja halii muutenkin. Mutta vain kotiväkeä ja mummia. Muut ihmiset ovatkin sitten luultavimmin vihollisia, joita pitää haukkua ja kovaa. Ja kauan. Riippuu vähän kuinka kauan ketäkin. Jotkut pääsevät vähällä, jotkut saavat saman epäluuloisen kohtelun kerta toisensa jälkeen.


Lurps lurps, kieli ulkona. Matto Anno Jalpaikka

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Donna, Donsu, Dompertti, Donna-Petteri (tämä on puolivirallinen, sillä trimmaajan ajanvarauskirjassa se mainitaan joka kerta). Riekku-Petteri.



Heitä lammasta mamma, jooko?



Lisää mustavalkoista ja hei onhan tuossa punaistakin!

 
Ripaus romantiikkaa
 
Värihaasteesta voi lukea lisää esim. Tiia-pikkuserkkuni blogista Minäkö keski-ikäinen? ,linkistä pääset aiheen ensimmäiseen postaukseen.

Rentoa sunnuntaita <3

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Punajuurta mehulinkoon

Ostin viime syksyn runsaan omenasadon innoittamana mehulingon. Omenatuoremehua syntyikin kiitettävästi, mutta nyt lingon kanssa ollaan elelty hiljaiseloa muutama kuukausi. Kaivoin sen esiin kuitenkin kellarin kätköistä, sillä nythän on mitä parhain aika tiristellä lisävitamiineja mehujen muodossa.

















Punajuuri on yksi niistä juureksista, joita en oikein ole koskaan osannut käyttää enkä itse erityisesti välitä se hieman multaan vivahtavasta mausta. Jostain syystä ostin taannoin kuitenkin niitä ison pussillisen, olisiko ollut syynä edullinen hinta, 0,90 eur kilo jos en ihan väärin muista. Sillä hetkellä varmasti tuumailin, että kehittelen perheen kasvissyöjille hyviä arkiruokia - ideoista kun on kuitenkin aina pulaa. Tähän mennessä olen kerran lisännyt niitä varovasti uunijuuresten joukkoon, ja kyllähän ne kaupaksi menivät, joskaan eivät mitään hurraa-huutoja aiheuttaneet.

Pussi kuitenkin minua tuijottaa jääkaapissa vaativasti aina kun sinne kurkin. Päätin sitten testata miten tuo punajuuri uppoaisi mehuun. Hillitysti pilkoin vain yhden punajuuren seuranaan pari pikkuista omenaa, tuoretta ananasta ja pala inkivääriä. Että se maku ei tulisi liian voimakkaasti läpi.



Suraus vaan ja mehu on valmista! Eikä yhtään hullumpaa. Maistuu miedosti punajuurikin, mutta ananas ja omena tuovat kirpeyttä ja inkivääri hieman potkua. Ja ainakin kaunista kuin mikä. Eikös sitä sanota, että kaikkia värejä tulisi syödä?
 

















 
Miten te käytätte punajuurta? Entä teettekö mehuja? Kaikki vinkit ovat tervetulleita. Itselläni on Philips Viva Collection HR1855/30 mehulinko, ostettu Prismasta viime syksynä. Taisi olla tarjouksessa, hinta oli mielestäni alta satasen. Nyt Prisman sivuilla 119,-.
 
Mukavaa pakkaspäivän jatkoa ja tervetuloa uusiksi lukijoiksi Annukka, Lady of The Mess ja Johanna! Olen ihan ilosta mykkyrällä <3